Kotona ollaan

Taas on yksi reissu saatu päätökseen. Oulussa käytiin mutka, reissusa oltiin 25 vuorokautta ja maileja tuli lokiin vähän yli 1000. Kiitos Jussi N:lle, Alille, Ekilla ja Jussi S:lle reissun mahdollistamisesta. Kiitos myös Timolle ja Merjalla välitukikohdan tarjoamisessa mennen tullen.

Kotivedet lähestyvät

Kylmäpihlajasta suunnattiin Karhunmöljään, mikä on Merikarhusatama Vuosnaisten luoteispuolella. Silloinkin saatiin hyvä tovi purjehdittua. Möljästä matka jatkui kohti Käldingeharua, minne kippari itsensä kutsututti. Tämä väli saatiin purjehtia kokonaan, mikä oli harvoja purjehduspäiviä tällä reissulla. Nauvon lossilta eteenpäin vielä kiusattiin yhtä X.ää, joka kyllä sitten meille näytti kaapin paikan.

Matkan aikana huomasimme kauhuksemme, että venäläiset aikovat vallata saaristomeren. Vastaan tuli yksi tukialus ja yli kymmenen pienempää alusta. Jussi kyllä epäili, että he ovat lähteneet pakoon pakotteita.

Käldingeharussa yritimme sitten rekrytoida uutta ruorimiestä, mutta palkkaneuvottelut eivät tuottaneet tulosta, joten vanha miehistö jatkaa.

Ja sitten vielä levätilanteesta. Kylmäpihlajasta Karhunmöljän kautta Käldingeharuun Nauvon lossin kautta emme havainneet kiinteitä levälauttoja, mutta joka paikassa oli vedessä ainakin jossain määrin levää. Uimassa kuitenkin on käyty levästä huolimatta.

Rom pot put knap kii

Niinhän se on, nyt ollaan Raumalla, tarkemmin ottaen Kylmäpihlajassa. Lauantaina ajoimme ja osittain purjehdimme Kaskisista Merikarvialle Krookkaan. Siellä minua epäiltiin erään Merikarvialla vaikuttavan henkilön pojaksi, enpä  tiedä kuka tästä loukkaantui eniten, mutta pyykit kuitenkin saatiin pestyä. Merikarvialta taas ajettiin koneelle vastatuuleen Kylmäpihlajaan.
Sinilevä emme tähän asti ole havainneet, mutta ilmeisesti kohta törmäämme siihen.

Three Men in a Boat

Kaskisissa veneemme vieressä laiturilla kolme kaveria teki lähtöä veneretkelle pitkään ja hartaasti. Ja ei siitä näyttänyt tulevan mitään. Selvisi kuitenkin, että herrat olivat soutamasssa Sipoosta Tornioon. Reissuun oli lähdetty heinäkuun alussa. Sama porukka on käynyt soutamassa Missisippi-joen läpi sekä USA:n länsirannikkoa. Lopulta he pääsivät matkaankin.

Meidän vaatimattomammat uroteot sisälsivät purjehtimisin (siis purjeilla) Raippaluodosta Vaasaan, Vaasaan tutustumisen sekä koneajon Vaasasta Kaskisiin. Tosin sumu keskellä keppiviidakkoa aiheutti sydämentykytyksiä. Opetukset ovat, että vanhalla plotterilla ei kannata yrittää ja sähkökompassi pitää olla kalibroitu, jotta tutkan keulasuunta saadaan oikein.

Replot - Raippaluoto

Tankarista lähdimme jo tuttua 1.8 metrin sisäväylää pitkin kohden Pietarsaarta. Meriveden korkeus oli -20 cm, joten ei ihme, että kaiku näytti välillä aika pieniä lukemia. Läpi kuitenkin selvittiin.
Mässkärissä syötiin luonas ja jatkettiin etelään tavoitteena Jöusanin ankkuripaikka Oravaisissa. Paikka taisikin olla vain isojen laivojen turvasatama, koska siellä olevat "poijut" olivat 3 x 3 m petonipilareita. Koska pohjakin oli kalliota, ankkuri ei tarttunut, joten yöpaikka jäi haaveeksi. Ajoimme sitten vauhdilla Raippaluodon kalasatamaan, jonne ehdimme parahiksi auringonlaskun aikaan.

Tankar i mina Tankar

Raahesta lähdimme melkein kukonlaulun aikaan (ennen kuutta), koska edessä oli jälleen pitkähkö legi Tankariin ja iltapäivällä oli odotettavissa kovenevaa vastatuulta. Liikennettä Perämerellä on sangen vähän ja tämä koskee sekä laiva- että huviveneliikennettä. Vasta Kokkolassa näkyi puolen tusinaa laivaa sekä koko joukko huviveneitä, jotka  tosin olivat pääosin paikallisia. Tankar on Kokkolan edustalla oleva majakkasaari, joka nykyään on pääosin vapaa-aika käytössä.

Kotimatka on alkanut, Oulun Pooki on jäänyt

Oulussa vietettiin viiai päivää. Käytiin Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla kuuntelemassa Sipilän teesit, sukuloitiin, kyläiltiin ja huollettiin venettä. Merja saapui keskiviikkona ja lähti sunnuntaina ja Jussi saapui samaan aikaan. Maanantai-aamuna irroitettiin köydet ja Hailuodon Marjaniemen kautta suunnattiin Raaheen Terässatamaan.  Marjaniemi-Raahe väli purjehdittiin, mutta alku ajettiin koneella. Nyt ollaan jo kevyessä vastaisessa matkalla kohti Tankaria.

Oulusa ollaan

Tulimme Ouluun toissapäivänä tiistaina. Ohtakarista purjehdimme Raaheen. Matkalla törmäsimme ihmeellisiin tuuliin. Kun purjeet viritti kryssille (genoan alaosa) niin mastonhuipussa suhteellinen tuuli oli 60-70 SB. Toisella halssilla vastaavasti suhteellinen tuuli oli 20-25 PB. Lisäksi tietenkin skuuttipisteet olivat noin metrin eri kohdassa. Tuulimittari ei varmaan ollut suunnan osalta ihan asteelleen kohdallaan, mutta ero ei tästä johtunut. Lisäkis välillä tosituuli oli 4 kn ja venevauhti 5 kn, että hyvin se Frers näitä Rasseja osaa suunnitella. Ainoaksi selitykseksi keksimme, että ylätuuli (20 m) ja alatuuli (alle 10 metrin korkeudessa) olivat erisuuntaisia. Tätä ilmiötä kesti tuntikausia.
Raahessa kiinnityimme tällä kertaa museon rantaan.
Aamulla suuntasimme Ouluun Hailuodon etäläpuolista väylää pitkin. Torin vierasvenesatamassa oli tullessamme Köysti jo odóttamassa Tankariin unohtamaansa poijuhakaa. Nyt on edessä muutama päivä kaupunkielämään.

Ranmarina - Oulu legillä kertyi lokiin 512 mailia ja aikaa kului 12 päivää. Kiitos gasteille Jussi, Ali ja Eki matkasta. Lisäksi toivomme Alille pikaista paranemista, joka kuuluu jo alkaneenkin. Häneltä murtui kylkiluita Luvian sataman laiturille kaatuessaan.

Mässkäristä Ohtakariin

Mässkäristä lähdettiin 1,8 metrin sisäväylää pitkin kohden Kokkolaa. Ensin kuitenkin käytiin Nautorilla katsomassa Ekille uutta venettä, mutta väri ei oikein miellyttänyt, joten kaupat jäivät tällä kertaa syntymättä. Sisäväylällä sitten väisteltiin Pohjanlahden kivikoita.
Tankarissa pysähdyimme lounaalle ja jälkiruoaksi mustikkapiirakalle Tankarin kahvilaan. Sieltä matkaamme tarttui kuriiripostia Ouluun. Tankarista pääsimme purjehtimaan kohti Ohtakaria suurimman osan matkasta. Ohtakari on Vattajanniemen kärjessä oleva vanha kalastajayhdyskunta, joka nykyään on enemmän lomalaisten käytössä, mutta edelleen hyvin viehättävä. Sisäänajossa vähän hiukset nousivat kapeuden ja mataluuden takia pystyyn, ja monet lomalaiset kävivätkin ihmettelemässä, miten olimme päässeet sisään.

Mässkär Pietarsaari

Eki tuli junalla eilen puolenpäivän aikoihin. Lounassopan jälkeen köydet irroitettiin ja Raippaluodon sillan (Suomen pisin) kautta suunnattiin Pietarsaarta kohti. Purjehdusaika supistui puoleen tuntiin. Vaasan jälkeen muuta veneliikennettä oli mitättömästi. Mässkäriin saavuttiin iltayhdeksän maissa, siellä sentään oli puolen tusinaa paikallista venettä viikonloppua viettämässä. Miehistö testasi, että YLE-Areenalta nähdään MM-pronssiottelu, mutta simahti ennen ottelun alkua.

Miehistö vaihtuu

Ali kaatui Luvialla laiturille mennessään viemään köysiä rantaan. Aluksi luulimme kipua revähtymäksi, mutta paljastui, että kyseessä lienee vakavamman laatuinen kylkiluitten murtuminen, kun mikään määrä särkylääkettä ei tunnu auttavan.  Tänään ajoimme Bergön saarelta aamulla koneella Vaasaan, mistä Ali nousi junaan ja lienee juuri nyt jonottamassa OYS:n päivystykseen.
Kipparin onneksi Eki lupautui tulemaan huomenna Vaasaan, joten matka jatkuu porukalla eikä yksinpurjehduksella.

Gastikin saa ruokaa

Koska eräät tahot ovat epäilleet, että saadaanko tällä miehistöllä ruokaa aikaan, niin todisteeksi asiasta kuva. Eli ruokaa on saatu.
Krookasta lähdimme puolenpäivän jälkeen. Tuulta oli ja ei ollut. Hetki yritettiin purjehtia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt olemme Kiilissä, joka on Siipyyn satama.

Ourassa oltiin

Kiitos jälleen Timolle ja Merjalle sekä Anulle ja Hessulle sekä Toivolle ylöspidosta ja Ouran näyttämisestä. Luviasta saimme aluksi hyvää kyytiä melkein Tahkoluotoon, genaakkeriakin ulkoilutettiin. Sitten loppumatka Krookaan saatiin ajella pläkässä. Muonatäytennys onnistui Merikarvialla ja ilta kului Ourassa vieraisilla.

Tuleekohan siitä koskaan valmista

Olkiluodon 3. reaktorista siis. Tänään ajoimme Uudestakaupungista Luvian Laitakarille. Sivuutimme myös Olkiluodon 3 reaktoria. Päivä oli taas aurinkoinen ja lämmin ja välillä päästiin purjehtimaankin. Uuteenkaupunkiin loppuivat purjehdusruuhkat, muutama vene toki näkyi. Luvialla olemme ainoa vierasvene.

Miehistö vaihtuu

Lillholmenista pääsimme liikkeelle ajoissa, koska tavoitteena oli Uusikaupunki ja matkaa oli noin 50 mpk. Tuuli oli kevyt, mutta riittävä. Koko matka purjehdittiin, Ströömi virsarina. Oli ensimmäinen kohtuullisen lämmin päivä ja shortsit kaivettiin esiin. Pakkahuoneessa saatiin paraatipaikka, kylkkäri kahvilan edessä. Kun olimme saaneet köydet kiinni, Ali ilmeistyi paikalle ja kohta saapui Piakin noutamaan Jussia. Kiitos Jussille viikonlopun seilauksesta.

Genaakkeri on kaivettu pussistaan

Kifskäristä jatkoimme Helsingholmeniin kalaostoksille. Paljonhan sitä tarttui haaviin. On syöty lohisalaattia ja tehty kalakeittoa ja vielä on lohta jäljelle, Tuulet olivat kevyet ja sen verran takaa, että genaakkeri nostettiin kannelle ja mastoon. Illaksi päädyttiin Lillholmeniin saunomaan.
Huomenna on tavoitteena Uusikaupunki, jossa miehistö vaihtuu. Jussi lähtee kotiin ja Ali tulee loppumatkaksi Ouluun.

Uusi reissu Ouluun alkanut

Duo ehti olla jo päivän pari laiturissa Kuressaaren reissun jälkeen, kun taas köydet irroitettiin. Jussi tuli Sakun avuksi ja kokka suunnattiin Saaristomerelle ja edelleen sen läpi pohjoiseen Oulua kohti. Matkalla ollaan heinäkuu. Eka yö vietettiin Kirskärissä ja nyt kalaostoksille Helsingholmiin.