Kotona ollaan

Taas on yksi reissu saatu päätökseen. Oulussa käytiin mutka, reissusa oltiin 25 vuorokautta ja maileja tuli lokiin vähän yli 1000. Kiitos Jussi N:lle, Alille, Ekilla ja Jussi S:lle reissun mahdollistamisesta. Kiitos myös Timolle ja Merjalla välitukikohdan tarjoamisessa mennen tullen.

Kotivedet lähestyvät

Kylmäpihlajasta suunnattiin Karhunmöljään, mikä on Merikarhusatama Vuosnaisten luoteispuolella. Silloinkin saatiin hyvä tovi purjehdittua. Möljästä matka jatkui kohti Käldingeharua, minne kippari itsensä kutsututti. Tämä väli saatiin purjehtia kokonaan, mikä oli harvoja purjehduspäiviä tällä reissulla. Nauvon lossilta eteenpäin vielä kiusattiin yhtä X.ää, joka kyllä sitten meille näytti kaapin paikan.

Matkan aikana huomasimme kauhuksemme, että venäläiset aikovat vallata saaristomeren. Vastaan tuli yksi tukialus ja yli kymmenen pienempää alusta. Jussi kyllä epäili, että he ovat lähteneet pakoon pakotteita.

Käldingeharussa yritimme sitten rekrytoida uutta ruorimiestä, mutta palkkaneuvottelut eivät tuottaneet tulosta, joten vanha miehistö jatkaa.

Ja sitten vielä levätilanteesta. Kylmäpihlajasta Karhunmöljän kautta Käldingeharuun Nauvon lossin kautta emme havainneet kiinteitä levälauttoja, mutta joka paikassa oli vedessä ainakin jossain määrin levää. Uimassa kuitenkin on käyty levästä huolimatta.

Rom pot put knap kii

Niinhän se on, nyt ollaan Raumalla, tarkemmin ottaen Kylmäpihlajassa. Lauantaina ajoimme ja osittain purjehdimme Kaskisista Merikarvialle Krookkaan. Siellä minua epäiltiin erään Merikarvialla vaikuttavan henkilön pojaksi, enpä  tiedä kuka tästä loukkaantui eniten, mutta pyykit kuitenkin saatiin pestyä. Merikarvialta taas ajettiin koneelle vastatuuleen Kylmäpihlajaan.
Sinilevä emme tähän asti ole havainneet, mutta ilmeisesti kohta törmäämme siihen.

Three Men in a Boat

Kaskisissa veneemme vieressä laiturilla kolme kaveria teki lähtöä veneretkelle pitkään ja hartaasti. Ja ei siitä näyttänyt tulevan mitään. Selvisi kuitenkin, että herrat olivat soutamasssa Sipoosta Tornioon. Reissuun oli lähdetty heinäkuun alussa. Sama porukka on käynyt soutamassa Missisippi-joen läpi sekä USA:n länsirannikkoa. Lopulta he pääsivät matkaankin.

Meidän vaatimattomammat uroteot sisälsivät purjehtimisin (siis purjeilla) Raippaluodosta Vaasaan, Vaasaan tutustumisen sekä koneajon Vaasasta Kaskisiin. Tosin sumu keskellä keppiviidakkoa aiheutti sydämentykytyksiä. Opetukset ovat, että vanhalla plotterilla ei kannata yrittää ja sähkökompassi pitää olla kalibroitu, jotta tutkan keulasuunta saadaan oikein.

Replot - Raippaluoto

Tankarista lähdimme jo tuttua 1.8 metrin sisäväylää pitkin kohden Pietarsaarta. Meriveden korkeus oli -20 cm, joten ei ihme, että kaiku näytti välillä aika pieniä lukemia. Läpi kuitenkin selvittiin.
Mässkärissä syötiin luonas ja jatkettiin etelään tavoitteena Jöusanin ankkuripaikka Oravaisissa. Paikka taisikin olla vain isojen laivojen turvasatama, koska siellä olevat "poijut" olivat 3 x 3 m petonipilareita. Koska pohjakin oli kalliota, ankkuri ei tarttunut, joten yöpaikka jäi haaveeksi. Ajoimme sitten vauhdilla Raippaluodon kalasatamaan, jonne ehdimme parahiksi auringonlaskun aikaan.

Tankar i mina Tankar

Raahesta lähdimme melkein kukonlaulun aikaan (ennen kuutta), koska edessä oli jälleen pitkähkö legi Tankariin ja iltapäivällä oli odotettavissa kovenevaa vastatuulta. Liikennettä Perämerellä on sangen vähän ja tämä koskee sekä laiva- että huviveneliikennettä. Vasta Kokkolassa näkyi puolen tusinaa laivaa sekä koko joukko huviveneitä, jotka  tosin olivat pääosin paikallisia. Tankar on Kokkolan edustalla oleva majakkasaari, joka nykyään on pääosin vapaa-aika käytössä.

Kotimatka on alkanut, Oulun Pooki on jäänyt

Oulussa vietettiin viiai päivää. Käytiin Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla kuuntelemassa Sipilän teesit, sukuloitiin, kyläiltiin ja huollettiin venettä. Merja saapui keskiviikkona ja lähti sunnuntaina ja Jussi saapui samaan aikaan. Maanantai-aamuna irroitettiin köydet ja Hailuodon Marjaniemen kautta suunnattiin Raaheen Terässatamaan.  Marjaniemi-Raahe väli purjehdittiin, mutta alku ajettiin koneella. Nyt ollaan jo kevyessä vastaisessa matkalla kohti Tankaria.

Oulusa ollaan

Tulimme Ouluun toissapäivänä tiistaina. Ohtakarista purjehdimme Raaheen. Matkalla törmäsimme ihmeellisiin tuuliin. Kun purjeet viritti kryssille (genoan alaosa) niin mastonhuipussa suhteellinen tuuli oli 60-70 SB. Toisella halssilla vastaavasti suhteellinen tuuli oli 20-25 PB. Lisäksi tietenkin skuuttipisteet olivat noin metrin eri kohdassa. Tuulimittari ei varmaan ollut suunnan osalta ihan asteelleen kohdallaan, mutta ero ei tästä johtunut. Lisäkis välillä tosituuli oli 4 kn ja venevauhti 5 kn, että hyvin se Frers näitä Rasseja osaa suunnitella. Ainoaksi selitykseksi keksimme, että ylätuuli (20 m) ja alatuuli (alle 10 metrin korkeudessa) olivat erisuuntaisia. Tätä ilmiötä kesti tuntikausia.
Raahessa kiinnityimme tällä kertaa museon rantaan.
Aamulla suuntasimme Ouluun Hailuodon etäläpuolista väylää pitkin. Torin vierasvenesatamassa oli tullessamme Köysti jo odóttamassa Tankariin unohtamaansa poijuhakaa. Nyt on edessä muutama päivä kaupunkielämään.

Ranmarina - Oulu legillä kertyi lokiin 512 mailia ja aikaa kului 12 päivää. Kiitos gasteille Jussi, Ali ja Eki matkasta. Lisäksi toivomme Alille pikaista paranemista, joka kuuluu jo alkaneenkin. Häneltä murtui kylkiluita Luvian sataman laiturille kaatuessaan.

Mässkäristä Ohtakariin

Mässkäristä lähdettiin 1,8 metrin sisäväylää pitkin kohden Kokkolaa. Ensin kuitenkin käytiin Nautorilla katsomassa Ekille uutta venettä, mutta väri ei oikein miellyttänyt, joten kaupat jäivät tällä kertaa syntymättä. Sisäväylällä sitten väisteltiin Pohjanlahden kivikoita.
Tankarissa pysähdyimme lounaalle ja jälkiruoaksi mustikkapiirakalle Tankarin kahvilaan. Sieltä matkaamme tarttui kuriiripostia Ouluun. Tankarista pääsimme purjehtimaan kohti Ohtakaria suurimman osan matkasta. Ohtakari on Vattajanniemen kärjessä oleva vanha kalastajayhdyskunta, joka nykyään on enemmän lomalaisten käytössä, mutta edelleen hyvin viehättävä. Sisäänajossa vähän hiukset nousivat kapeuden ja mataluuden takia pystyyn, ja monet lomalaiset kävivätkin ihmettelemässä, miten olimme päässeet sisään.

Mässkär Pietarsaari

Eki tuli junalla eilen puolenpäivän aikoihin. Lounassopan jälkeen köydet irroitettiin ja Raippaluodon sillan (Suomen pisin) kautta suunnattiin Pietarsaarta kohti. Purjehdusaika supistui puoleen tuntiin. Vaasan jälkeen muuta veneliikennettä oli mitättömästi. Mässkäriin saavuttiin iltayhdeksän maissa, siellä sentään oli puolen tusinaa paikallista venettä viikonloppua viettämässä. Miehistö testasi, että YLE-Areenalta nähdään MM-pronssiottelu, mutta simahti ennen ottelun alkua.

Miehistö vaihtuu

Ali kaatui Luvialla laiturille mennessään viemään köysiä rantaan. Aluksi luulimme kipua revähtymäksi, mutta paljastui, että kyseessä lienee vakavamman laatuinen kylkiluitten murtuminen, kun mikään määrä särkylääkettä ei tunnu auttavan.  Tänään ajoimme Bergön saarelta aamulla koneella Vaasaan, mistä Ali nousi junaan ja lienee juuri nyt jonottamassa OYS:n päivystykseen.
Kipparin onneksi Eki lupautui tulemaan huomenna Vaasaan, joten matka jatkuu porukalla eikä yksinpurjehduksella.

Gastikin saa ruokaa

Koska eräät tahot ovat epäilleet, että saadaanko tällä miehistöllä ruokaa aikaan, niin todisteeksi asiasta kuva. Eli ruokaa on saatu.
Krookasta lähdimme puolenpäivän jälkeen. Tuulta oli ja ei ollut. Hetki yritettiin purjehtia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt olemme Kiilissä, joka on Siipyyn satama.

Ourassa oltiin

Kiitos jälleen Timolle ja Merjalle sekä Anulle ja Hessulle sekä Toivolle ylöspidosta ja Ouran näyttämisestä. Luviasta saimme aluksi hyvää kyytiä melkein Tahkoluotoon, genaakkeriakin ulkoilutettiin. Sitten loppumatka Krookaan saatiin ajella pläkässä. Muonatäytennys onnistui Merikarvialla ja ilta kului Ourassa vieraisilla.

Tuleekohan siitä koskaan valmista

Olkiluodon 3. reaktorista siis. Tänään ajoimme Uudestakaupungista Luvian Laitakarille. Sivuutimme myös Olkiluodon 3 reaktoria. Päivä oli taas aurinkoinen ja lämmin ja välillä päästiin purjehtimaankin. Uuteenkaupunkiin loppuivat purjehdusruuhkat, muutama vene toki näkyi. Luvialla olemme ainoa vierasvene.

Miehistö vaihtuu

Lillholmenista pääsimme liikkeelle ajoissa, koska tavoitteena oli Uusikaupunki ja matkaa oli noin 50 mpk. Tuuli oli kevyt, mutta riittävä. Koko matka purjehdittiin, Ströömi virsarina. Oli ensimmäinen kohtuullisen lämmin päivä ja shortsit kaivettiin esiin. Pakkahuoneessa saatiin paraatipaikka, kylkkäri kahvilan edessä. Kun olimme saaneet köydet kiinni, Ali ilmeistyi paikalle ja kohta saapui Piakin noutamaan Jussia. Kiitos Jussille viikonlopun seilauksesta.

Genaakkeri on kaivettu pussistaan

Kifskäristä jatkoimme Helsingholmeniin kalaostoksille. Paljonhan sitä tarttui haaviin. On syöty lohisalaattia ja tehty kalakeittoa ja vielä on lohta jäljelle, Tuulet olivat kevyet ja sen verran takaa, että genaakkeri nostettiin kannelle ja mastoon. Illaksi päädyttiin Lillholmeniin saunomaan.
Huomenna on tavoitteena Uusikaupunki, jossa miehistö vaihtuu. Jussi lähtee kotiin ja Ali tulee loppumatkaksi Ouluun.

Uusi reissu Ouluun alkanut

Duo ehti olla jo päivän pari laiturissa Kuressaaren reissun jälkeen, kun taas köydet irroitettiin. Jussi tuli Sakun avuksi ja kokka suunnattiin Saaristomerelle ja edelleen sen läpi pohjoiseen Oulua kohti. Matkalla ollaan heinäkuu. Eka yö vietettiin Kirskärissä ja nyt kalaostoksille Helsingholmiin.

Kotona ollaan

Tänään iltapäivällä saavuimme kotisatamaan Ranmarinaan. Saaristomeren purjehdus Lammanista Kifskäriin oli reissun vauhdikkainta. 10-12 m/s slöörissä venevauhti oli koko ajan 8 ja 9 solmun välissä. Tänään matka Kifskäristä kotiin sujui huomattavasti rauhallisemmin, koneajoa kevysessä tuulessa koko matkan. No se hyödynnettiin siivoamalla vene perinpohjaisesti.
Reissussa oltiin 26 päivää, maileja kertyi n. 1150, käytiin viidessä maassa ja miehistöä oli yhteensä 1+4. Kiitos kaikille kivasta reissusta.

Vauhdilla Kihdin yli

Aamulla lähdimme Storogskäristä tankaten dieseliä ja ruokaa Degerbyssä. Iltapäivällä oli luvassa 18 m/s tuulta Kihdillä, joten yritimme alta pois. Jamuhan oli innoissaan kovasta kryssistä. Sottungan eteläpuolisessa kapeikossa tuli Amorella vastaan, joten Duon piti väistää melkein rantaan asti. Amorellan kippari käveli brygan sivusillalle kiittimään väistöliikkeestä, harvoin tälläista kunniaa saa.
Keli ei sitten ehtinyt koventua, kovimmillaan 12 m/s. Nyt olemme saunoneet Lammanissa ja makkarat ovat grillillä valmistumassa. Vene on tukevasti rannassa kiinni odottamassa tuulen nousemista.

Kotosuomessa ollaan

Arkösundista matka jatkui genaakkeri yms. purjehduksella Rånön saareen (Ruotsin Utön vieressä) ankkuriin. Torstaina sitten sujuteltiin läpi Tukholman saariston Särsön Merikarhusatamaan, missä olimme ainoa vene. Särsöstä jatkoimme Ahvenanmeren yli mukavassa 10 m/s slöörissä Storogsärin
Merikarhustamaan Ahvenanmaalle. Täällä oli veneitä enemmän, 4 kpl, mutta valitettavasti hyttysiä vieläkin enemmän.

Isoveli valvoo

Tänään ajelimme genaakkerilla kunnon tovit. Matka eteni joutuisasti. Landsort sivuutettiin ja siirryttiin Tukholman saariston puolelle. Aamu oli ihan bläkä ja sitten virisi pieni tuuli, jotta saimme
genaakkerin vetämään. Ruotsin laivasto näkyi myös harjoittelevan lähistöllä.

Osasto Risto & Risto ohjaa ja navigoi

 Ruotsin laivasto valvoo menoamme

St Annan saaristoa pitkin pohjoista kohti

Matka jatkui Borgholmista pohjoista kohti. Visby jätettiin tällä kertaa väliin. St Annan saaristoa Öölannin pohjoiskärjen ja Landsortin välissä mainostetaan maailman kauneimmaksi. Täytyy todeta,, että ainakin Tukholman saariston se hakkaa. Olimme toissayön ankkurissa ja auringonlasku oli upea. Eilen illalla piti tulla palvelusatamaan täydentämään muonavarastoja. Arkösundissa on uusi siisti Promarinan vierassatama. Tänään siirrymme Tukholman saariston puolelle, eli kierrämme Landsortin.

Malja uudelle Ruotsin Leonore prinsessalle

Taas oli mukava purjehduspäivä Borgholmista St Annan saaristoon ankkuriin. Matkaa kertyi 55 merimailia. Suurin osa ajettiin virsarina, välillä tuulen suunta tosin vaihtui aika paljon. Perillä ankkurissa kohotimme maljan uudelle Ruotsin prinsessalle. Matka jatkuu huomenna pohjoista kohti Tukholman saaristoon.

Gdansk on jäänyt taakse

Gdansk on nyt jäänyt taakse. Torstaina saimme vielä täydellisen opastuksen Gdanskiin, kun Andrej esitteli meille kotikaupunkiaan. Tuttavuus tietenkin Tadekin kautta.

Perjantai-aamuna karistimme satamaväsymyksen jaloistamme ja lähdimme kohti Ruotsia. Matka sujui hyvin, kaikka saivat nukuttua kunnolla ja ateriatkin syötiin suunnitelman mukaan. 32 tunnin ja 195 merimailin jälkeen saavuimme Borgholmiin. Pitkä matka vaati kuitenkin veronsa, joten nyt (kello 2140) vene on jo täysin hiljainen.

Oleilu Gdanskissa jatkuu

Paljon on tapahtunut ja nähty. Uutta miehistöä on tullut, on vierailtu Tadekin siskon luona ja hän on käynyt Duolla Antin valmistamalla illallisella. Ratikalla on ajeltu pitkin ja poikin. Pyykit on pesty, vessat korjattu ja venettä siivottu. Tänään tulee vielä toinen Risto veneelle ja huomenna on tarkoitus jatkaa matkaa kotiin päin. Antti on siirtynyt Leenan kanssa jatkamaan lomailua apartementtiin.

Malborgin linna

Eilen kävimme Malborgin linnassa, joka on teutoniritarien perustama viime vuosituhannen alussa. Linna on myöhemmin ollut Puolan kuninkaitten käytössä ja vielä myöhemmin preussilaisten hallussa. Toisen maailmansodan rauniokasaa on korjattu kolmisenkymmentävuotta, ennen sen avaamista ja ottamista UNESCO:n maailmanperintölistalle.

Linnalta ajoimme "tutustumaan" Intelin Gdanskin kampukselle, lue joimme siellä kahvit, kun Tadek jutteli kaverinsa kanssa. Sen jälkeen Tadekin siskon kotona nautimme puolalaisesta vieraanvaraisuudesta.

Tänään on taas huoltopäivä, pyykinpesua ja WC:n korjausta. Huomenna saapuu vaihtomiehistö.

Sopot ja Gdynia

Hiihtovalmentajani Tadek saapui eilen veneelle. Hän oli viemässä rekkaa etelästä Gdyniaan suomenlaivalla ja sen jälkeen alkoi näyttää meille paikkoja. Ajoimme junalla Sopotiin tutustumaan suomalaisen iskelmälaulun menestyspaikkoihin. Tuulta oli kovasti ja väkeä vielä enemmän, vaikka lomakausi ei ole lähelläkään alkamista. Sopotissa on kaikilla Puolan rikkailla loma-asunto ja niinpä siellä ovat maan kalleimmat asunnot.
Jatkoimme junalla Gdyniaan, missä Tadekin piti ajaa rekka vielä lautalle, joka oli liki vuorokauden myöhässä.
Tänään lähdemme tutustumaan Marlborkin linnaan, joka sijaitsee noin 60 km:n päässä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Malbork_Castle

Käännepisteessä Gdanskissa

Nettiin ei ole vähään aikaan ollut pääsyä, mutta lopulta se onnistui. Ylitys Klaipedasta Puolaan sujui kohtuullisen hyvin. Väistimme venäläisten sotaharjoitusaluetta, joka oli NAVTEX-tietojen mukaan suljettu, aina Ruotsin aluevesille asti eli purjehdimme Klaipedasta n. 80 mailia suoraan länteen. Vasta siellä käännyimme etelään kohti Gdanskia. Alussa tuuli oli vastassa ei aivan kryssiä 12 m/s ja puuskissa vähän enemmän. Kun saimme purjeet kohdalleen, alkoi vene kulkea mukavan pehmeästi. Pysähdyimme vajaa parikymmentä mailia ennen Gdanskia Helissä, joka oli mukava lomapaikka, joskaan kausi ei ollut vielä alkanut. Koko ylitys kesti 25 tuntia ja matkaa kertyi 165 mailia.

Lauantai-aamuna siirryimme Gdanskiin aivan kaupungin keskustaan vanhankaupungina viereen. Tosi mahtava paikka. Ystävämme Tadek tulee puolenpäivän aikoihin, jolloin alkaa tutustuminen Gdanskiin ja ympäristöön.

Taas on vuosi lisää

Kiitos kaikille kipparin synttäreitä muistaneille. Juhlat vietettiin kakun, sampanjan, laulun ja lahjojen kera aamupalan yhteydessä.

Eilen teimme bussi/lauttaretken Kuurin Kynnykselle, joka on hiekkainen niemi, joka sulkee taakseen
ison suolavesialueen. Aluksi ajattelimme purjehtia kynnyksen takana olevaa laguunia pitkin, mutta päädyimme lopulta bussiin.

Nyt valmistelemme venettä Puolan suuntaa varten. Matkaa kertyy noin 160 NM ja tavoitteena on Hel niminen pikkupaikka noin 10 nm Gdanskin pohjoispuolella. Alussa on luvassa n. 10 m/s sivutuulta ja loppumatka ehkä 6-8 ms lanteelta.

Klaipeda, uusi maa, uusi valuutta

Eilen herätys oli ennen neljää aamulla, kun lähdimme Liepajasta etelää kohti. Keli oli pohjoistuulta 12-13 m/s, puuskissa yli 15 m/s. Alussa oli tietenkin purjeita hiukan liikaa ja ne taisivat olla vähän turhan kireällä. Kun se oli sortteerattu, meno oli mitä mainiointa. Liettuakin valvoo merirajojaan, mutta laivoja ei kimppuumme lähettänyt vaan huuteli vain VHF:llä.
Klaipeda eli entinen Memel oli hetken Preussin pääkaupunki, kun Napoleon oli valloittanut Berliinin.

Tänään on ollut vähän huoltohommia, pyykit on pesty, koneen öljyt tarkistettu, vesitankkeja täytetty jne. Nyt seuraillaan säätiedotuksia päättääksemme milloin lähdemme kohti Gdanskia. Kaliningradissa on jatkuvasta laivaston harjoituksia, joten joudumme purjehtimaan aluksi länteen lähes 100 mailia ennen käännöstä kohti etelää.

Päivä Liepajassa

Kun saavuimme eilen illalla Liepajaan, oli rannikkovartiosto vastaanottamassa köydet. P-05 tai P-06 oli ilmeisesti ilmoittanut tulostamme. Ystävällinen nuorimies siviileissä toivotti meidät tervetulleiksi, vasta aamulla paljastui rajavartioston upseeriksi. Illallista söimme venäläismielisessä baarissa, missä
kaikuivat huudot Rossija Venäjän kiekon MM:n kunniaksi. Me taas pidimme matalaa profiilia.

Tänä aamuna etsimme Jääkärien valakirkkoa. Vasta kolmas kirkko tärppäsi. Täällähän kuninkaallinen preussilainen jääkäripataljoona 27 hankki rintamakokemusta ennen paluuta Suomeen.

Iltapäivällä vuokrasimme taksin kiertoajelua varten. Kuski ei paljon osannut englantia, mutta soitti aina taksikeskuksen tytölle, joka kysyi mitä halusimme ja välitti tiedon kuljettajalle. Aamulla aikainen lähtö kohti Liettuaa ja Klaipedaa.

Vaarallista peliä Itämerellä

Eilen siirryimme Kuresaaresta Ventspilsiin Latviaan  yhteensä 69 mailia. Suurin osa matkasta oli mukavaa purjehdusta. Ventspilsin nimesimme Latvian Kaskiseksi, koska lauantai-iltana se oli jokseenkin rauhallinen paikka. Hyvä ruokaravintola toki löytyi ja hinnat olivat edullisia.

Aamulla lähdimme jatkamaan etelään kohti Liepajaa (Libau). Heti alussa meitä tuli tunnistamaan Latvian laivaston katamaraani, joka suoritti ristikuulustelun VHF:llä. Myöhemmin sen sisaraluskin kävi tarkistamassa, että kaikki asiamma olivat hyvin. Eräällä hollantilaisveneilijällä ei kyllä mennyt yhtä  hyvin, koska toinen aluksista uhkasi ampua varoituslaukauksia, jos veneilijä ei pysähdy.
Nyt lähsetymme Liepajaa jälleen mukavan purjehduspäivän jälkeen.

Kuresaaressa

Eilisen päivän purjehdus oli yhtä juhlaa. Slööriä noin 8 metrin tuulessa 7,5- 8 solmun nopeudella.
55 mailia Kuivastusta kesti vajaa 8 tuntia mukaan lukien mateleva lähestyminen Kuresaaren ruopattua väylää pitkin. Tukka nousi pystyyn, kun sitä ajeli, kun kaiku välillä näytti 1,6 metriä. Satamakapteeni kuitenkin valisti, että pohjassa oleva meriruoho aiheuttaa kaikuun vääriä lukemia, syvyys on 2,5 metriä.
Illalla veneeseen koputettiin ja ulkona oleva porukka kysyi, onko tämä todella Cruising Associationin vene. Kutsuimme viinille. Pariskunta oli hakemassa Saare-paatilta uutta venettään ja englantilainen edustaja oli matkassa. Tänään matka jatkuu kohti Ventpilsiä.

Eestissä hienoja uusia satamia

Haapsalusta purjehdimme Kuivastuun Muhun saaren länsirantaan. Kuivastu on mantereelta Saarenmaalle menevän lauttalinjan toinen päätepiste. Täällä on vasta pari vuotta vanha satama, joten
tilat ovat todella siistit ja hienot. Myös Haapsalun Westmeri-marina oli aivan uusi ja tilat kiiltävän puhtaat. Täällä todella panostetaan myös veneilijöihin.

Terveisiä Haapsalusta

Pääsimme aamulla 21.5. liikkeelle aamuseitsemältä passimuodollisuuksien jälkeen. Merivartioksen Tursas vahti turvallisuuttamme alkumatkasta. Hangosta ulospäästyämme laivaston maalialus kierteli ympärillämme vetäen perässään kahta maalia. Olimmehan ampuma-alueella. Haapsalussa olimme kello kahdeksan maissa illalla ja matkaa kertyi 85 merimailia.
Haapsalu on tutustumisen arvoinen pieni kylpyläkaupunki Väinämeren pohjoispäässä.
Kohta jatkamme kohti Kuivastua. 
Keli lienee samanlainen kuin Suomessa, runsaat 20 astetta ja aurinkoinen.

Kevään reissu Puolaan käynnistyy

Duo suuntaa kauden ensimmäisellä pitkällä reissulla keulan etelään Gdanskin suuntaan.
Reisuun Ranmarinasta lähtee Antti, Risto A ja Saku. Aamulla kukonlaulun aikaan on tarkoitus suunnata kohti Haapsalua. Matkaa on 80 merimailia.