Home Sweet Home

Eilen perjantai-iltapäivänä saavuttiin kotisatamaan Ranmarinaan. Matkalla oltiin tasan 100 vuorokautta ja maileja kertyi lokin mukaan 3092. Matkaan veneellä osallistui 22 henkilöä. Hienoja uusia paikkoja tuli nähtyä ja paljon tuli koettua.
 
Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty, mutta ne olivat aika pieniä. Lyse-vuonossa vaurioitui katamaraanin synnyttämässä aallokossa mantookitolppa ja jo melkein kotiportilla herpaantui tarkkaavaisuus navigoinnissa niin, että jäätiin kiinni matalikolle, joka onneksi oli mutaa. Lisäksi apu oli nurkan takana, kun Pekka, Eki ja Torsti olivat seilaamassa samoilla vesillä.

Kiitos kaikille mukanaolleille kuin myös blogin lukijoille. Ehkä ensi kesänä taas tavataan.


Yesterday Friday afternoon Duo reached home port after sailing over 3000 nautical miles in exactly 100 days. 22 people sailed along with Duo.

Many nice new places and experiencies were gained. Just to mention a few:
* Bornholm
* Hallberg-Rassy regatta in Ellös
* Fjords of Norway (Lysefjord and Hardangerfjord)
* Lyngoer

Thanks for everyone participating in the voyage and thanks for those of you following it through the blog. See you next summer.

Kippari ei enää kuulu purjehtijoihin, jotka eivät vielä ole ajaneet karille

Aamu Haplotissa valkeni kauniina ja rauhallisena. Lähdimme laivaväylää pitkin Nauvoa kohti. Kolmen metrin väylällä tarkkaavaisuus herpaantui ja yksi portti jäi huomaamatta. Duo oli tukevasti mudassa äkkipysäyksen jälkeen. Tämä oli aivan Lillhomenin nurkalla, josta C'est la Vie oli juuri lähdössä. Soitto pojille ja kohta oli apu paikalla. Duon spinnun nostimeen jatkoköysi kiinni ja vetoa poispäin. Duo kallistui ja oman koneen avustuksella lähti irti pohjasta.

Nyt kippari kuuluu niihin purjehtijoihin, jotka ovat ajaneet karille.

This morning the skipper of Duo changed category from the sailors who have not grounded their boats YET, to the sailors, who have grounded their boat. The bottom was luckily clay so we assume not much damage done to the boat.

Greetings from Milano

Navishamn oli hyvä satama jättää Duo yksin. Kipparipariskunta lähti Milanoon kipparin serkun tyttären häihin ja gastit lähtivät Katrineholmiin sukuloimaan. Nyt kaikki ovat palanneet ja koti alkaa lähestyä kovaa vauhtia. Maanantaina seilasimme Tukholmasta Furuholmiin ja tänään on tarkoitus ylittää Ahvenanmeri ja saavuttaa kotimaa.

The admiral and the skipper visited Milano over the weekend to attend the wedding of a young relative. Meanwhile the gasts went to see their relatives in Katrineholm. Now we are all back and sailed from Stockholm to Furusund, which seems to be a very busy place. There we met also Queen Elizabeth.

Ciao a tutti!

The skipper just left jogging,

so I thought I'd try my paw

with blogging.

After enjoying

my cappuccino

in the bright Stockholm sun,

I'm happy to let you all know

we're almost done!

After the seas

and tens of locks,

lots of peace

and millions of dogs,

the summer sail of Duo

is about to end,

and all my love

to you people I'll send.

'Homeward bound' -

what lovely words,

'Ci vediamo' soon,

perhaps some late afternoon.

Ciao for now...

Blogger Teddy

P.S. Although east is east

and west is west,

and home of course

for me is the best,

this voyage no doubt

I'll never forget, 

Norway and Sweden -

what a great bet!

Oh, and Denmark, too,

the skipper kindly asks to add,

for it was acountry

not at all bad!

 

 

Navishamnet

Tukholmassa asetuttiin Navishamniin, eli Tukholman Navigaatioseuran kotisatamaan. Se sijaitsee Djurgårdenilla, kuten Wasahamnkin, mutta on rauhallisempi ja halvempi. Satama sijaitsee aivan Prince Eugenin Waldemarsuddenin vieressä. Satama oli myös reissun ensimmäinen, missä satamakapteeni oli ottamassa köysiä vastaan. Lisäyksenä rauhallisuuteen, että nyt on Skansenilla menossa konsertti, jota saamme ilmaiseksi kuunnella veneessä. Saa nähdä mihin asti se kestää.

In Stockholm we decided to dock in Navishamn, which is located on the island of Djurgården. It is supposed to be very peaceful, but just now they are having a rock concert in Skansen. Let's see how long they'll play.

Tukholma

Päätimme ajellakin Memistä (Göta-kanavan pää) suoraan Tukholmaan. Kiire kotiin alkaa painaa.
Yötä vietimme ankkurissa Askön saarella Landsortin länsipuolella. Veneitä alkaa olla aika vähän liikkeellä, mutta Ruotsin laivasto on sitäkin aktiivisempi. Eri kokoisia aluksia nähtiin aika joukko.

We are now in Stockholm. Been here last with own boat in 2005. Plenty of shipping in the approaches.

Makeasta suolaiseen

Matkalla Söderköpingiin saimme seurata monia haikaroita kanavan varrella. Mahtavia lintuja! Vadstenasta alkaen kiinnitimme huomiomme vielä lukuisampiin ravustajiin, jotka muoviämpäreineen kulkivat kokemassa mertojaan. Tietyllä kanava-alueella sai ravustaa iltakuudesta puoleen yöhön. Maisemat ovat olleet kauniita, monet talot kuin satulinnoja, rumaa kohtaa ei ole ollutkaan. Pätkällä kohti Söderköpingiä uoma näytti paikoin aivan pohjoisen Australian mutaisilta joilta, joita krokotiilit asuttavat. Aika hujahti kanavalla, paikkakunnat ovat unohtuneet, mutta muistia voi virkistellä katselemalla kuvia, joita olemme napsineet olan takaa. Ja edestä.

Mem katseli peräämme, kun etenimme suolaista vettä kohti uusia seutuja. Nyt olemme "kotivesillä". Kotisatamaan on vielä matkaa, mutta vielä on nähtävääkin.

Kanava on taakse jäänyttä elämää

Duo on jälleen suolaisessa vedessä, tosin vähemmän suolaisessa Itämeressä. Kanavat ovat jääneet taakse. Göteborgista Memiin tuli lokiin 250 mailia ja aikaa kului 11 päivää. Tähän aikaan kanavassa oli tilaa, sulutuksia ei tarvinnut odottaa. Pysähdyimme liki jokaiseen kaupunkiin ja kylään. Matkalla tapasimme ketsi Sirin (kaksi kirjaa) ja kippari Per kävi kehumassa Lofootteja. Motalaan oli tullut uusi silta (22 m siis OK Duolle). Nyt olemme ankkurissa Landsortista hieman itään ja taustalla soi The Yellow Rose of Texas. Kanavan päättymistä on juhlittu sampanjalla ja hanhenmaksalla. Kiitos sponsoreille.

We have transversed the continent of Sweden totally 250 nautical miles in 11 days. Duo is once again in salt water (or at least almost salt water).

Over the cars

Motalasta on tehty matkaa sekä koneella että purjeilla. Jokaisessa kaupungissa on pysähdytty katselemaan maisemia. Viime yö vietettiin Ljungsbrossa Bergin länsipuolella. Siellä kanava kulkee ison tien yli, joten pääsimme ajamaan autojen yli. Tänään olemme rantautuneet Norsholmiin yöksi. Borenilla vedimme purjeet ulos ja slööri alkoi 7 m/s tuulessa mutta väylän kaventuessa tuuli nousi 12 m/s. Lisäksi plotteri ei oikein pitänyt maaston kanssa yhtä, joten siirryimme koneajoon.

We have progressed well since Motala. Sailed in the lakes, driven over the cars in aquaducts and so on.

Silta!

Yövyimme Vadstenan linnan vallihaudassa: mikä mahtava paikka herätäkin! Historia havisi käden ulottuvilla lähes konkreettisesti, kun lähellä olevan linnantornin yksityiskohdat saattoi selvästi erottaa laseittakin. Pian nähtävyyden ovien avauduttua kiersimme linnan saleineen, sitten luostarin (Pyhä Birgitta) kammioineen. Kuljimme portaita ylös alas, käytäviä pitkin poikin ja sitten ostettiin Hepulle muodikas paitakin vielä. Kulttuuripläjäys, vanhaa ja uutta. Nupiksi juotiin kahvit leivonnaisineen kahvilassa, jossa valikoimaa riitti.

Aamun vilakkuus vaihtui päivän aikana kesäksi, eikä sääennustuksen lupaama sade koskaan saapunut. Otimme Vadstenan digitaalisesti mukaan, kun vartin yli kaksi lähdimme purjehtimaan kohti Motalaa ja sieltä alkavia uusia sulkuja. Rauhallista menoa, tuuli 6 - 8 m etelästä. Veden ja veneen ääniä kuunnellessa oli taas unohtua, että järvellä mennään. Motalan uudella sillalla - 22,0 m, eli hyvin mahduimme mastoinemme alta - taitaa olla vielä maalaushommat menossa. Sitten kylkiparkkiin, pyykille ja pizzalle! On 16. päivä ja perjantai.

We left the beautiful Vadstena and its castle and cloister in the afternoon at 14,15 o'clock for Motala, but took this old town of Saint Birgitta digitally with us. Our visit in Vadstena was quite cultural and full of history. Vadstena is a very recommendable place to be. We sailed to Motala nice and easy, so to say, wind 6 -8 metres from the south. Yes, there is a brand new bridge in Motala! 22,0 m high and the people seemed to be painting it. And now it is time for have a pizza downtown. Have a nice weekend, guys!

Ruukki, linnoitus, luostari

Aamulla matka alkoi Forsvikin ruukkikylästä, lounassoppa syötiin Karlsborgin linnoituskaupungissa, minne 90 vuotta rakennettiin yhtä Euroopan suurimmista linnoituksista,  joka sitten valmistuttuaan olikin vanhanaikanen. Illaksi tultiin Vadstenan luostarikaupunkiin. Vättern ylitettiin 8 - 10 ms sivutuulessa vauhdin ollessa sen mukainen.

Today we started with old steel-mill town Forsvik, continued for lunch to Karslborg to see the fortress that was outdated allready in the very beginning. For the evening we sailed over Vättern to the monastery town of Vadstena.

It's all downhill from this on

Alamäki on alkanut. Göta-kanavan korkein kohta on ohitettu. Jatkossa sulut vievät alaspäin keskimäärin 2,5 m/sulku. Täällä on aika rauhallista: itäänpäin menee muutama vene päivässä, länteen
kymmenkunta, etupäässä saksalaisia.

It will be all downhill from this on. The highest point of Goeta-canal has been passed.

Lock, lock, lock, bridge, lock....

13.8.2013, neljäs päivä alkamassa. Duon aamiainen aamuauringossa, köysiharjoitteita (köydenheittoa, köydenvääntöä jne) ja sitten klo 09.01 dieseliä tankkaamaan. Näiden aamutoimien jälkeen jätimme sievän Sjötarpin suojaiseen poukamaansa odottelemaan muutakin pyykkiä pesevää venekansaa.

Aloimme kiivetä sulkujen portaita yksi toisensa perään ja annoimme siltojen avautua mastomme tieltä. Sulutimme yhdessä kahden muun venekunnan kanssa, saksalaisen ja ruotsalaisen. Müncheniläiset olivat vuokranneet purjeveneen Ruotsista ja viettäneet lomaa Vänernillä ja Vetternillä.

Aurinko jaksoi paistaa. Pysähdyimme Lysestadissa täyttääksemme muonavarastomme. Keittelimme itse sopat lounaaksi, mutta jälkiruuaksi nautimme kahvit ja kotitekoiset pullat kanavavarren kahvilassa ennen kuin lähdimme kohti seuraavaa sulkua (ja siltaa ja sulkua ja...). Eräällä niistä saimme seuraksemme hollantilaisen perheen, joka pyöräili pitkin kanavan rantaa samaan tahtiin Duon kanssa. Pysähtyessämme meillä oli tilaisuus vaihtaa ajatuksia. Kivoja ihmisiä.

Parkkeerasimme Duon Hajstorpin laituriin klo 16.15, kahdeksan mailin ja 16 sulun jälkeen. Lähes koko ajan sää oli ollut aurinkoinen. Jopa pienen sadekuuron aikana, jota emme enää edes muista. Saimme lipua läpi kypsän. ruotsalaisen kesän, jonka vihreässä ei näkynyt keltaista: täällä ei ole vielä syksy! Miten onnellista!

Huomenna yksi sulkuporras ylöspäin ja sitten alamme laskeutua kohti Vetterniä.

We had a beautiful breakfast in the morning sun onboard of Duo. After some rope exercises as well as diesel tanking we were ready to start the fourth day of the journey through Sweden. We left the pretty Sjötarp village to wait for other eager lock lovers and started to climb the lock stairs one after another. The small bridges were opening giving place for us to move further. Lock by lock we were travelling together with one German and one Swedish boat crew.

In Lysestad we bought some food, had our lunch as well as a nice coffee with a nice home made bun. After our lunch hour we headed to the next lock (and next, and next...). After 8 miles and 16 locks we parked in Hajstorp at 16.15. Almost every minute has been sunny, even the little time of a little rain. What a feeling to flow through the ripe, Swedish summer, in the green of which there was not a sign of any yellows! The autumn is not yet here!

One more lock upwards tomorrow, whereafter we start to go "downstairs" towards the lake Vettern.

Lock greetings to everybody form Duo crew!

Spikenistä itään

Trollhättanin kanava sulkuineen ja pitkä rupeama Vänerniä jäivät selän taakse, kun maanantaina 12..8. nostimme purjeet ja käänsimme Duon Spikenistä kohti Sjötarpia. Vänernin koko yllätti: kirjoittanut ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt rannatonta järveä. Kello 08.32, 28 solmuja oli 7,2 ja kasvaen, vettä 27,6 ja syveten, rivakoituvaa tuulta south - south west seitsemän metriä sekunnissa ja taivaalla sekä pilviä, sadepilviä että aurinko. Styrpuurin puolella näkyi Lidköpingin tehtaita, edessämme (myöhemmin takanamme) näkyi Siri af Stockholmin punainen purje.

Kävimme toteamassa Torsöbron -sillan maavaran, joka ei ollut erään lähteen mukainen 19,9 vaan 18 metriä, joten kapteeni katsoi viisaimmaksi kääntää Duon ympäri. Ja meillä on edelleenkin masto tallella. Matkasimme ylimääräiset 15 mailia, mutta millä tavalla: purjeet - ja nenät - tuulta päin parhaimmillaan yli yhdeksän solmun nopeudella veden pärskädellessä voimalla kohti. Vauhdin hurmaa ja ihan vinossa! Vaahtopäät sammuivat musteensiniseen veteen noustakseen sieltä pian pinnalle.Kaukainen viiva veden ja taivaan välillä oli kuin viivottimella vedetty. Kivasti keikutti!

Sjötarpiin päästyämme Sirin miehistö, rouva ja kapteeni Per tulivat juttelemaan kanssamme, kun olivat nähneet käännöksemme sillan korvalla. Duon kapteeni kertoi lukeneensa Perin kirjoittamat kaksi kirjaa purjehduksista. Oli hauskaa saada tutustua heihin.

Pitkän päivän jälkeen söimme maukasta illallista salongissa silmät puoliummessa, ihanasti väsyneinä. Kukin vuorollaan on hävinnyt yöpuulle. Kapteeni tankkaa vielä vettä ja tämä yksi tässä kirjoittaa. Huomenna matka jatkuu, ja 58 sulkua odottavat meitä. Next time I'll write in English I promise. Many greetings to everybody!

Trollhättan canal has been happily completed. In most of the locks we were alone. In Vänern we had a very nice sail in 10 - 12 ms sidewind, but picked  a route with a too shallow bridge and had to detour some 15 miles to Sjötorp. Now we have completed 3 of the 58 locks of Göta canal.

Trollhättanin kanavassa

Suolavesi (ainakin Atlantin/Pohjanmeren) on jätetty taakse ja siirrytty makeaan veteen. Trollhättanin kanavaa on kuljettu ylöspäin eli vastavirtaan. Päästiin Trollhättaniin asti. Huomiseksi jäi yksi sulku ja koko joukko siltoja. Vänern järvi on seuraavana listalla.
Olemme vierassatamassa vanhassa sulussa Trollhättanissa. Viereen ilmestyi ketsi Siri, jonka kipparin kirjoja olen lukenut. Pitäisiköhän mennä pyytämään nimikirjoitus.

Trollhättan canal is well in the pocket. One more lock and a few bridges to go and then we are in the third largest lake of Europe, Vänern.

Göteborgissa

Ruotsin länsirannikko sujui vauhdilla. Enimmäkseen koneajoa vastatuuleen, mutta välillä mukavaa kryssiä. Fjällbacka, Smögen ja Marstrand tuli nähtyä. Ruotsin laivasto ja ruotsalainen Volvo Ocean Race joukkue häiritsi matkantekoamme, mutta ei paljoa. Matti lähti jo lentokentälle, Pekka, Timo ja Hannu lähtevät aamulla. Merja ja heppulaiset tulevat myös aamulla.

It was a quick voyage down the west coast of Sweden to Gothenburg. The Swedish navy and the Swedish Volvo Ocean Race team practising slowed us down a bit.

Norja alkaa jäädä taakse

Risöristä tulimme vauhdilla vastavirtaan genaakkerilla. Sandefjordiin saavuttiin hyvissä ajoin ennen Timon ja Pekan tuloa junalla Oslosta. Nyt oli veneessä neljä kipparia kokeneempaa purjehtijaa, joten
satamasta lähdötkin sujuivat vielä kun kippari oli punkassa.

Sandefjordista mentiin Frederikstadiin ja matka jatkui genaakkerilla edelleen vauhdilla. Nyt (0730 ti 6.8.) olemme jo matkalla Ruotsia kohti tavoitteena Fjällbacka.

It has been glorious two days of genackersailing first from Risoer to Sandefjord and then from Sandefjord to Frederikstad. Frederikstad will be the last stop in Norway and now we are on our way towards Sweden. Timo and Pekka joined us in Sandefjord and now with four experienced sailors as crew the skipper can sleep through the departures.

Risör puuvenefestifaali

Risörissä puuvenefestifaalit olivat täydessä käynnissä, kun saavuimme satamaan. Kiinnityimme suuren moottoriveneen kylkeen, mutta iltapäivällä sen omistaja toivoi meidän siirtyvän, kun pelkäsi veneensä hajoavan. Satamavahdit näyttivät meille oikein paratipaikan keula rantakatuun kiinni.

Risoer festival was a nice happening. Plenty of shining wooden boats and good music.

It's been raining all nite

Yö vietettiin jälleen Lyngörissä. Kävimme lännessä Grimstadissa kääntymässä ja nyt olemme menossa Risörin puuvenefestifaaleille. Yöllä ja aamulla satoi, mutta nyt näyttää kirkastuvan.

It is raining again in Norway. Heading to Risoer for the wooden boat festifal.

Arja kutsui meidät Risöriin

Risöristä jatkoimme aamulla Lyngöriin. Heti Sailmakerin laiturissa meille tultiin kertomaan, että norjalaisessa Eileen II jahdissa oli suomalainen nainen. Tapasimme hänet purjeneulomon kaupassa ja hän esittäytyi Arja Saijonmaaksi ja kutsui meidät Risörin puuvenefestifaaleille. Ehkä käännämme keulan huomenna takaisin itään.


From Risör we headed towards Lyngör. There we met a Finnish lady, who invited us to Risör Wooden Boat Festifal. She happened to be Arja Saijonmaa, a famous Finnish vocalist, who is performing in Risör.

Vikingene kommer!

Sandefjordista oli tarkoitus lähteä itään tai pohjoiseen Osloa kohti, mutta saatujen kommenttien jälkeen kokka käännettiin länteen kohti Sörlandia. 7-10 ms vastatuulessa kryssittiin yli 50 mailia aina Risöriin asti. Viikonloppuna siellä oli puuvenefestifaalit ja myös viikingit olivat menossa sinne.

In Sandefjord change of plans again. Instead going to the east we turned 180 degrees to revisit Sörlandet. Had a nice beat in 7-10 ms all the way to Risör, where the Vikings were also taking path to.